Pohjantikka

24.5..2021 (Viiikon laji)

Pohjantikka (Picoides tridactylus) on vaatelias, vanhojen kuusikoiden indikaattorilaji. Oleellista lajin kannalta on pystyyn kuolevien kuusien riittävyys. Se on paikkalintu eli lajista voi tehdä havaintoja kaikkina vuodenaikoina. Pohjantikan tunnistaa parhaiten siitä, että sillä ei ole punaista väriä ja selässä on valkoinen alue. Lisäksi koiraalla on keltainen päälaki. Pohjantikka kuuluu EU:n lintudirektiivin I-liitteen lajeihin ja on Suomen erityisvastuulaji. 

Pohjantikka kuuluu Pulkajärven Natura-alueen pesimälinnustoon ja lajia on aika ajoin tavattu muiltakin Pirkkalan metsäalueilta, mutta tämänhetkisistä pesinnöistä ei ole varmaa tietoa. Pirkkalan kunnan ympäristönsuojelun tekemissä kartoituksissa pohjantikasta on muutamia näköhavaintoja Toivion koulun takaisesta vanhahkosta kuusivaltaisesta metsästä, jossa tai jonka liepeillä laji on luultavasti pesinyt ainakin ajoittain. Kesällä 2020 pohjantikka nähtiin myös Avesaaren luontoselvityksessä, ja lajin arvioitiin mahdollisesti pesivän saarella. Hiljattain pohjantikka nähtiin ruokailemassa Pihlajaniemessä vanhassa kuusessa (ks. kuva). Tiira-järjestelmässä pohjantikasta on melko tuoreita havaintotietoja myös Kurikkakalliolta. Jasperinojan laakson osin lahonneissa kuusissa on runsaasti pohjantikan syönnösjälkiä eli kuorittuja lahoja kuusia. Alueen kuusissa on ollut myös pohjantikkojen keväisin mahlan hankintaa varten nakuttamia rivejä.

Kuva. Pohjantikka (naaras) nähtiiin ruokailemassa Pihlajaniemessä 11.5.2021.

Pohjantikan näkeminen tai ruokailujäljet eivät välttämättä kerro lajin pesinnästä kyseisessä metsässä, koska tikan ruokailumatkat voivat ulottua melko kauaksikin. Näin ollen esimerkiksi Kurikkakallion laella ruokaileva pohjantikka voi pesiä vaikka Pulkajärven Natura-alueella. Lisäksi joskus syksyisin voi Pirkkalassakin nähdä vaeltavia pohjantikkoja. 

Varsinkin pesimäaikaan hiljaisen ja piilottelevan pohjantikan pesän löytäminen ei ole helppoa, mutta se voi onnistua parhaiten poikasten kuoriuduttua, jolloin etenkin hieman varttuneempien poikasten kerjuuäänet on mahdollista kuulla ja pesää voi yrittää etsiä tikkoja häiritsemättä hieman kauempaa kiikareiden avulla. Myös emot varoittelevat toisinaan pesän lähistöllä. Etelä-Suomessa paras aika kerjuuäänien perusteella tapahtuvalle pesien etsinnälle kestää kesäkuun alkupuolelta heinäkuun alkuun.

Lisätietoja:

Luontoportti, pohjantikka