Keskiaika

Varhainen kauppapaikka sijaitsi Kotolahdessa

Pirkkalan sijainti oli luonnostaan edullinen kauppapaikalle, sillä se sijaitsee eri tahoilta tulevien vesiteiden risteyksessä. Vesitiet kun muodostivat tärkeän kulkuväylän ennen teiden rakentamista. Pyhäjärveä pitkin päästiin Hämeen vesistöihin, Näsijärveä pitkin aina Merenkurkkuun asti sekä Kyrösjärveä pitkin Etelä-Pohjanmaalle saakka. Vesireittejä tarkasteltaessa on myös muistettava, että vesistöjen pinnat olivat tuolloin nykyistä ylempänä jatkuvan maan kohoamisen johdosta.

Tähän vesiteiden risteykseen, jonne oli syntynyt haja-asutusta jo viikinkiaikana, muodostui huomattava kauppapaikka. Niin huomattava, että sille annettiin erillinen oikeusturva eli ”birk”. Kyseistä erityisoikeutta kutsuttiin ruotsiksi ”bjärk”, saksaksi ”birk” ja suomalaisittain muotoa ”pirkka”. Oletetaan, että kauppiaiden takana olisi ollut kuninkaanvalta, joka Satakunnassa, johon Pirkkalan alue tuolloin kuului, olisi ollut mahdollista 1200-luvun puolivälin paikkeilla. Todennäköisesti samoihin aikoihin rakennettiin Pirkkalankylän läheisyyteen, nykyisen Pirkkalan vanhan Kirkon alueelle, Pirkkalan ensimmäinen kirkko. Pirkkala ei tosin ollut ainoa birk-oikeuksia nauttinut kauppapaikka vaan niitä oli myös Ulvilassa ja Kokemäellä.

Pirkkalan kukoistusta kauppapaikkana kesti noin sata vuotta kunnes sen merkitys alkoi 1300-luvun puolivälin paikkeilla laskea. Uuden kauppa- ja markkinapaikan on katsottu siirtyneen Pirkkalankylästä Tohlopin tienoille. Pirkkalankylä kuitenkin pysyi selvästi yhtenä suurimmista Vanhan Pirkkalan kylistä. 1500-luvun puolivälin maakirjojen mukaan Pirkkalankylässä oli tuolloin 17 taloa, sitä enemmän taloja oli vain Takahuhdin (23) ja Messukylän (19) kylissä.

Varhaisen keskiajan Pirkkalan emäpitäjä käsitti eräalueineen noin puolet koko nykyisestä Pirkanmaasta. Pitäjä ulottui pohjoisessa aina nykyisen Soinin kunnan alueelle saakka, jossa jo keskiajalla Iiroonkivi oli Pirkkalan ja Pietarsaaren pitäjien rajapyykkinä.

Vesilahti-Lempäälä erosi omaksi seurakunnaksi jo ennen vuotta 1346 ja mainitaan pitäjänä ennen kuin emäpitäjä Pirkkala. Pirkkalasta jakautui edelleen Kangasala (1366), Ruovesi (1565), Messukylä (1636), Ylöjärvi (1869). Vuonna 1922 Pirkkalan pitäjä jakautui kahtia, Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaksi. Pohjois-Pirkkalan nimeksi tuli vuoden 1938 alusta alkaen Nokia ja Etelä-Pirkkalasta tuli Pirkkala.

Kristinusko tuli Pirkkalaan 1220-luvulla

Läntinen kristinusko levittäytyi 1220-luvulla menestyksekkäästi myös itäiseen Satakuntaan ja Hämeeseen. Aluksi kristinusko hyväksyttiin, mutta sen tuomat uudet velvollisuuden kuten kirkonrakennus ja veronluontoiset maksut osoittautuivat nopeasti luultua suuremmiksi. Tämä reaktio uusia velvollisuuksia kohtaan johti Hämeen kapinaan.

Vaikka asiakirjoissa Birkala mainitaan pitäjän nimenä ensimmäisen kerran vasta vuonna 1374, on se pitäjänä kuitenkin sitä vanhempi. Pirkkala ei kuulunut vuonna 1208/1209 paavin antamassa Ex tuarum – bullassa Suomen hiippakuntaan. Vuosina 1209–1229 hiippakunta tosin laajeni voimakkaasti idemmäksi Hämeen sydämeen. Tämän kristinuskon leviämisen perusteella Pirkkalan kirkkopitäjän voidaan katsoa muodostuneen viimeistään Hämeen kapinan puhjetessa vuonna 1237.

Myös paavin Hämeen kapinaa 9.12.1237 päivätyssä bullassa mainitaan aikaisemmin käännytetty hämäläinen kansakunta ja sen katsotaan koskevan myös Pirkkalan pitäjää, joka oli yksi Satakunnan kahdeksasta pitäjästä. Muut Satakunnan pitäjät olivat Eura, Köyliö-Säkylä, Kokemäki, Huittinen, Sastamala, Kyrö, Vesilahti-Lempäälä.

Birkala, Birckala ja Pirkkala

Useiden tutkijoiden mukaan Pirkkalan nimi tulee keskiaikaisesta kauppatermistä ”birk”, jonka katsotaan juontuvan viikinkiaikaisesta Björkön eli Birkan kauppapaikasta. On myös teoria, että Pirkkala tulee sanasta pirkka eli pykäläpuu, jolla selvitettiin oikeussuhteita tai käytettiin velkakirjana. Yhtenä teoriana Pirkkala nimen alkuperäksi on myös esitetty henkilönnimeä Pirkka.

Vaikka keskiajan eniten käytetty kirjoitusmuoto Pirkkalasta oli Birkala tai Birckala, on se joissakin kirjeissä kirjoitettu myös muodossa Bircala, Bijrkala, Birkale tai Birkal. Ainoa tarkka vastine tälle Pirkkalan pitäjän Pirkkalankylän nimelle löytyy Harjavallasta, jossa edelleen sijaitsee myös Pirkkalankylä. Sen nimi oli keskiajalla usein kirjoitettu muotoon Birckala sekä toisinaan myös Pirickala.

Säilyneissä lähteissä ensimmäisen kerran Pirkkala mainitaan 9. toukokuuta 1374 päivätyssä kirjeessä Upsalan arkkipiispalle. Hallintopitäjänä ensimmäinen maininta Pirkkalasta on vuodelta 1413 ja käräjäpitäjänä 1460. Pirkkalankylä mainitaan ensimmäinen kerran vuonna 1442.

Pirkkalaiset, pirkkamiehet ja Pirkkalan miehet

Pirkkalaiskysymys on edelleen täysin ratkaisematta ja se on myös herättänyt paljon väittelyä tutkijoiden kesken. Samalla se on kuitenkin tuonut Pirkkalaa tunnetuksi pitäjänä ja kuntana. On myös huomattava, että vuosisatojen aikana itse pirkkalais-käsite on saattanut muuttua.

Pirkkalaisilla tai pirkkamiehillä, kuten heitä nykyisin kutsutaan erotuksena nykyisen Pirkkalan asukkaista, tarkoitetaan Perämeren pohjukassa asuneita talollisia, jotka olivat Peräpohjolaan viimeistään 1100-luvulla Hämeestä muuttaneiden asukkaiden jälkeläisiä. Näillä talollisilla oli yksinoikeus käydä kauppaa lappalaisten kanssa. 1920-luvun vallinneen teorian mukaan pirkkalaiset olivat lähtöisin Pirkkalan pitäjästä, mutta nykyisen käsityksen mukaan heidän alkuperänsä on epäselvä.

Eräalueilla kulkeneet lappalaiset eivät maksaneet kruunulle veroa kun taas pirkkamiehet maksoivat veroa omista eräoikeuksistaan ja verottivat vuorostaan omia lappalaisiaan. Tavaranvaihtoon perustuvassa kauppasuhteessa pirkkamiehet vaihtoivat tarve-esineitä ja tarvikkeita lappalaisten saaliiseen. Näillä uusilla asuinsijoilla hämäläiset luultavasti saivat privilegion Lapin kauppaan ja verotukseen 1280-luvulla kuningas Mauno Ladonlukolta. Tämän privilegion kuningas Kustaa Vaasa peruutti vuonna 1553.

Peräpohjolaan muuttaneiden joukossa on varmasti ollut myös asukkaita vanhan Suur-Pirkkalan alueelta. Pirkkamiesten nimityksen ei tosin katsota tulevan Pirkkalan pitäjästä vaikka molemmilla nimillä on yhteinen juuri. Suomessahan on ollut myös muita birk-oikeuksin varustettuja kauppapaikkoja. Ehkä näillä kauppapaikoilla usein käyneitä kauppiaita alettiin kutsua nimellä ”birkarl”, pirkkamies. Tosin Pirkkalaan liittyvien yhteyksien puolesta puhuu Peräpohjolan murre sekä se, että parhaat senaikaiset sisämaan vesireitit kulkivat Näsijärveä pitkin pohjoiseen.

Ensimmäisen kerran pirkkamiehet mainitaan säilyneissä asiakirjoissa vuonna 1328 eli ennen kuin Pirkkalan pitäjästä on säilyneitä asiakirjamainintoja. Varsin huomionarvoista on myös, että ensimmäinen Pirkkalaa koskeva asiakirjamaininta vuodelta 1374 koskee Upsalan ja Turun hiippakunnan rajaa juuri pirkkamiesten Perä-Pohjolassa. Pirkkalan miesten mainitseminen erikseen asiakirjassa tarkoittaa sitä, että heitä pidettiin Perä-Pohjolan alueen asiantuntijoita sinne suuntautuneiden retkien kautta.

Valtakunnallisella tasolla pirkkamiehet vaikuttivat Ruotsin valtakunnan laajentumiseen pohjoisessa sekä vakiinnuttivat Ruotsin aseman Lapissa.

(Teksti: Juha Jonkka 2014)