Pirkkala 1940-luvulla
Kuukauden kuva
Killon asuinalue syntyi sodan jälkeen
Pirkkalan omakotiasutus oli alkanut ennen sotia Haikassa. Sodan jälkeen Valtion lentokonetehtaan (vuodesta 1946 alkaen Valtion metallitehtaan) työntekijöille tarvittiin lisää asuntoja. Tehdas hankki Killon alueen, johon tuli 85 omakotitonttia. Killon raivaus- ja tietyöt alkoivat vuonna 1947. Pirkkalan kunta osallistui talojen lainoituksen järjestämiseen, joten rakennustyöt voitiin aloittaa samana vuonna. Tehdas auttoi sekä lainoin että tarvikkeita järjestämällä. Omistajat tkeivät suureksi osaksi itse rakennustyöt ja talkoita järjestettiin usein.
Sota mullisti elämän koko vuosikymmeneksi
Sodat hallitsivat 1940-luvun alkupuoliskoa. Suomen valtiollinen itsenäisyys oli vaarassa. Miehet olivat rintamalla ja naisten piti sopeutua uudenlaisiin tehtäviin.
Toisen maailmansodan seurauksena kuoli tai katosi 85 555 suomalaista, joista noin 90 % oli 20–40 -vuotiaita miehiä. Sotaorvoiksi jäi yli 50 000 lasta. Jäljelle jääneeseen Suomeen piti sijoittaa noin 430 000 siirtolaista, joista suurin osa oli karjalaisia. Siirtolaisia oli 11 % maan kaikista asukkaista.
Sodan pitkittyessä lähes kaikki tuotteet pantiin kortille. Säännöstely purettiin asteittain siten, että viimeiset tuotteet vapautettiin 1950-luvulla.
Vuosikymmenen loppupuoli oli sodan jälkipyykin pesemistä ja epävarmaa aikaa. Sodan jälkeen elintaso alkoi pikkuhiljaa nousta. Sosiaaliturvaa alettiin kehittää voimakkaasti 1940-luvulla.
Sota-aika Pirkkalassa
Talvisodassa useimmat pirkkalalaiset osallistuivat taisteluihin Karjalan kannaksella, samoin jatkosodassa. Kaikkiaan noin 350 pirkkalalaista miestä osallistui sotatoimiin. Lotat neuloivat sodan aikana sotilaille vaatteita sekä muuta tarpeellista ja hoitivat muonitustehtäviä. Lottia oli myös rintamakomennuksella.
Monet Valtion lentokonetehtaalla työskentelevät oli vapautettu rintamapalveluksesta, koska tehdas valmisti koneita puolustusvoimille. Partolan kenkätehdas valmisti saappaita sotilaille. Tehtaan johtaja Pentti Palmroth toimi valtuuston puheenjohtajana 1936–1945, sillä vaaleja ei sodan aikana järjestetty.
Tampere oli talvisodassa usein pommitusten kohteena, ja Pirkkalaakin pommitettiin.
Pirkkalan kunta muisti rintamamiehiä lähettämällä tervehdyksiä lehtien ja radion kautta. Kunnan ja seurakunnan edustajat tekivät myös rintamavierailuja ja veivät toisinaan tuomisia, kuten elintarvikkeita.
Talvisodassa kaatui 8 pirkkalalaista, jatkosodassa 32 ja Lapin sodassa yksi. Seurakunta luovutti hauta-alueen isänmaan puolesta kaatuneiden sankarihaudaksi.
Pirkkalasta sotaan lähteneiden muistomerkki paljastettiin Haikan kartanon vanhan portin kohdalla talvisodan alkamisen 50-vuotispäivänä 30.11.1989.
Haikan kartano noin vuonna 1941.
Hallinto
Sota keskeytti Pirkkalan nopean taloudellisen kehityksen, se merkitsi uusia rasituksia kunnan taloudelle. Kunta maksoi rintamamiesten perheille avustuksia kuukausittain. Kunnan väkiluku oli sodan alkaessa noin 2200.
Pirkkalassa toimi kansanhuoltolautakunta vuosina 1939–1949. Kansanhuolto on väestön toimeentulon turvaamista sekä talouselämän ja työvoiman säännöstelyä sodan tai muun poikkeuksellisen tilanteena aikana. Valtuuston kokoushuone toimi sodan aikana kansanhuollon toimistona. Työtä riitti muun muassa väestönsiirtojen, elintarvikkeiden luovuttamisten, säännöstelyn ja ostokorttien järjestämisessä. Maanviljelijöiden oli luovutettava maataloustuotteet, jotka tila tuotti yli tarpeen. Lisäksi hevosia jouduttiin antamaan sotapalvelukseen.
Helsinkiläislapsia evakossa Haikan kartanossa.
Pirkkalan palo- ja pelastustoimi kehittyi sodan aikana. Kuntaan perustettiin palolautakunta vuonna 1940 ja Pirkkalan VPK vuonna 1942.
Verotulot alkoivat kasvaa voimakkaasti sodan jälkeen väestönkasvun myötä. Vuoden 1946 lopussa Pirkkalalla ei ollut yhtään velkaa, mutta varsin pian velan osuus kunnan tuloista kohosi huomattavasti.
Varsinainen kunnantoimisto tuli Pirkkalassa toimeen vielä vuonna 1946 kunnankirjurin ja toimistoavun voimin. Asukkaita oli silloin noin 2700. Asukasluvun kasvun ja kunnallislain muutosten myötä virkailijoiden määrä alkoi lisääntyä vuodesta 1947.
Kansakoululautakunta perustettiin vuonna 1946. Samana vuonna perustettiin myös rakennuslautakunta ja rakennusmestarin virka. Luottamuselimissä asiat käsiteltiin suullisen esittelyn ja keskustelun pohjalta.
Kunnanvaltuusto päätti jo vuonna 1946 rakennuttaa ensi tilassa uuden kunnantalon ja sen yhteyteen paloaseman ja terveystalon. Rakennuslupa kuitenkin hylättiin, koska rakennusaineista oli sodan jälkeen pulaa. Koska kunta kasvoi nopeasti, kunnantaloa kiireellisemmät rakennustyöt viivästyttivät uuden talon rakentamista 1960-luvulle saakka.
Kunnallislain uudistuksen yhteydessä kunnallislautakunnasta tuli vuonna 1949 kunnanhallitus ja kunnankirjurista kunnansihteeri.
Kunnan palvelut
Vuonna 1940 kuntaan asetettiin terveydenhuoltolautakunta. Uusi lääkärilaki tuli voimaan vuonna 1943. Pirkkalassa suunniteltiin oman kunnanlääkärin palkkaamista, mutta kunnalla ei ollut tarjota lain vaatimaa asuntoa eikä toimitilaa. Kunta sai pidennystä määräaikaan. Ensimmäinen kunnanlääkäri aloitti toimessaan vasta vuonna 1957.
Sivutoiminen kouluhammaslääkäri aloitti vuonna 1946, mutta jo ennen tätä hammaslääkäri oli hoitanut koululaisten hampaita satunnaisesti.
Terveyssisaren toimi perustettiin vuonna 1945. Hänelle siirtyivät tuberkuloosi- ja kouluterveydenhoitajan työt diakonissalta.
Äitiysneuvolatoimi aloitettiin vuonna 1945–46 lain määräyksien mukaan. Neuvola toimi vuonna 1948 Haikan alueelle valmistuneessa Naistenmatkan terveystalossa, joka oli kunnan ensimmäinen suuri rakennustyö sodan jälkeen. Hyrsingin koululla oli kiertävä sivuneuvola.
Pirkkalalla oli kulkutautisairaalavalmius kunnan itsenäisyyden alusta lähtien, mutta paikkaa sairaalalle ei löytynyt. Onneksi suurta kulkutautiepidemiaakaan ei syntynyt ja sairastuneet mahtuivat naapuripaikkakuntien sairaaloihin. Psykiatrista hoitoa tarvitsevat potilaat joutuivat tilojen puutteessa odottamaan putkassa pääsyä sairaalaan.
Pirkkalan neljässä kansakoulussa oli 1940-luvun puolivälissä noin 350 oppilasta. Vuosikymmenen lopulla opettajia oli kymmenen. Oppilaiden ja opettajien määrä alkoi nopeasti kohota, mikä pakotti pian koulujen kunnostamiseen ja uudisrakentamiseen.
Elinkeinoelämä
Pirkkala alkoi 1940-luvulla kehittyä teollisuusvaltaiseksi paikkakunnaksi hyvää vauhtia, vaikka sodan jälkeen maatilojen lukumäärä lisääntyikin asutustoiminnan myötä. Kuntaan perustettiin lukuisia pieniä tiloja. Maatalouden koneistuminen alkoi.
Vuonna 1940 ammatissa toimivia oli yli kolmasosa. Teollisuuden palveluksessa olevista miehistä yli puolet oli lentokonetehtaalla töissä. Maanviljelijöiden ja työväestön rinnalle alkoi muodostua myös keskiluokka, johon kuului tehtaan johtajia, työnjohtajia ja konttorihenkilökuntaa.
Uusille asuinalueille alkoi syntyä kauppoja ja muita palveluita. Osuusliike Voima avasi myymälät Haikassa vuonna 1946 ja Killossa vuonna 1949. Tuotannon myymälä aloitti kirkonkylässä syksyllä 1949.
Liikenne ja yhteydet
Sodan aikana laivaliikenne oli tärkeää, koska Suojärven veljekset olivat sotapalveluksessa ja yhtiö ajoi lopulta vain yhdellä linja-autolla. Valtion lentokonetehtaan autot huolehtivat työntekijöiden kuljetuksista.
Sodan jälkeen tiet olivat pitkään huonossa kunnossa, mikä vaikeutti liikkumista ja aiheutti onnettomuuksia. Pirkkalan liikenneolot joutuivat arvostelun ja muutosten kohteiksi. Sorkkalan tie siirtyi kunnan haltuun vuonna 1948.
Linja-autoyhteyksiä Tampereelle lisättiin heti sodan jälkeen. Suojärvi huolehti yksin Pirkkalan alueen liikennöinnistä 1980-luvulle asti.
Työmatkaliikenteen vuoksi Pirkkala autoistui varhain. Vuonna 1946 Pirkkalassa ja Ylöjärvellä oli 67 autoa.
Vuonna 1940 perustetiin Pirkkalan toinen postiasema Naistenmatkalle, mikä tehosti postinkulkua. Vuonna 1946 Partolan ja Nuolialan kyliin järjestettiin II luokan postinjakelupaikat. Pereen postiasema II liittyi joukkoon vuonna 1948.
Vuonna 1941 Pirkkalassa oli 77 puhelinta.
Asutus
Kunnan välittämillä asuntolainoilla oli tärkeä merkitys paikkakunnan kehitykselle. Asutuslautakunta oli 1940-luvun puoliväliin mennessä myöntänyt 129 asuntokassalainaa ja 91 omakotirahaston lainaa.
Talvisodan aikana Pirkkalassa oli Karjalan kannakselta sodan jaloista evakuoituja siirtolaisia pääasiassa Viipurista ja Kivennavalta. Siirtolaiset saivat viljeltäväkseen maapalstoja. Muun muassa Pirkkalan urheilukentäksi varattu alue Sankilassa kynnettiin viljelyspalstoiksi. Suuri osa siirtoväestä palasi kotiseuduilleen jatkosodan aikana. Kesällä 1944 sodan kiihtyessä siviiliväen oli kuitenkin jälleen poistuttava.
Sotien jälkeen kuntaan Pirkkalaan sijoitettiin karjalaisia, pääosin Sakkolassa asunutta siirtoväkeä. Maaliskuun lopussa 1948 kuntaan oli sijoitettu 786 siirtolaista. Pirkkalan kunta järjesti siirtoväelle tervetuliaisjuhlan Toivon talossa vuonna 1946. Uudet asukkaat otettiin yleensä hyvin vastaan, molemmin puolin tultiin toimeen.
Sodan jälkeen asuntopula oli kauan iso ongelma. Huoneenvuokralautakunta sijoitti asukkaita kaikkiin mahdollisiin asuinrakennuksiin.
Rintamamiehet, heidän omaisensa ja siirtolaiset olivat oikeutettuja saamaan maata. Maanluovutus oli vaikea asia, koska maanomistajat menettivät viljelysmaata vähäistä korvausta vastaan. Toiminta keskittyi pääosin Toivioon, jonne rakentui vähitellen Haikan kokoinen yhdyskunta. Sankilan kylään saatiin kymmenkunta omakotitaloa alun perin urheilukenttää varten hankitulle tontille.
Valtion lentokonetehdas muuttui vuonna 1946 Valtion metallitehtaaksi. Sen työntekijöille tarvittiin lisää asuntoja ja tehdas hankki vuonna 1946 Killon alueen, johon alkoi ripeästi nousta omakotitaloja. Tehdas auttoi sekä lainoin että tarvikkeita järjestämällä.
Uusille alueille ryhdyttiin jo aikaisessa vaiheessa perustamaan omakotiyhdistyksiä.
Pakkalantien kauppa ja evakkoperhe.
Vapaa-aika
Kuntalaisten vapaa-ajan harrastuksille sota merkitsi taitekohtaa. Sodan aikana lähes kaikki julkinen huvittelu oli kiellettyä. Iltamatoiminta lähti nopeasti liikkeelle sodan jälkeen. Kuvassa Haikan lava vuonna 1945. Sodan jälkeen urheiluedellytysten parantamisella oli suuri yhteiskunnallinen merkitys. Urheilun katsottiin lisäävän sosiaalisuutta ja yhteistyökykyä, joita tarvittiin tuhoutuneen maan jälleenrakentamisessa ja kansan yhtenäistämisessä.
Pirkkalassakin heräsi vireätä yhdistystoimintaa. Työväen Urheiluliiton seuraksi Pirkkalaan perustettiin Pirkkalan Viri vuonna 1944. Seuran nimeksi olivat ehdolla myös Teräs, Pirkat, Jyry ja Reipas. Seuran parhaat lajit olivat 1940-luvulla yleisurheilu ja hiihto.
Urheilulautakunta oli perustettu vuonna 1938 ja sen tehtävänä oli luoda liikuntaolosuhteita. Kunta alkoi pitkien neuvottelujen jälkeen vuonna 1946 rakentaa ensimmäistä urheilukenttää Haikkaan täyttämällä Pyhäjärven lahtea lisämaan saamiseksi. Rakentaminen eteni verkkaisesti. Kenttä valmistui vihdoin vuonna 1952, osin talkootyönä.
Pirkkalan Karjalaiset perustivat oman seuran vuonna 1947. Toiminta oli alkuaikoina hyvin vilkasta.
Pirkkala oli kuvataiteilijoiden suosiossa. Kuntaan asettuivat 1940-luvulla asumaan Armas Raunio ja Allan Salo.
Armas Raunion perhekuva.
LÄHTEET: Pirkkalan kunta, Pirkkala-seura, Nokian ja Pirkkalan historia 1865-1993, Pitkin poikin Pirkkalaa, Pirkkala-kuvateos v. 1973, Pirkkalan koulun sata vuotta, Finna.fi, Pirkkalan kunnan arkistokirjoitelmat ja Jussi Eskola: Kunnallisen liikunta- ja nuorisotyön historiaa Pirkkalassa 1938-2004, Pro gradu -tutkielma 2010.