Pirkkala 1950-luvulla
Kuukauden kuva
Pirkkalan vaakuna vahvisti kunnan identiteettiä
Pirkkala sai oman vaakunan vuonna 1951. Asiasta järjestettiin ideakilpailu, johon saapui kymmeniä ehdotuksia. Kuvassa näkyy esimerkkejä muutamista suosituista aiheista, kuten kaupankäyntiin liittyvä pirkka, Pirkkalankoivu, turkikset ja veronkanto. Paikallisia aiheita olivat esimerkiksi Paravuori, Naistenmatka ja vanhaan tarinaan perustuva pirkkalainen pirun polttaja sekä Suuppa, joka on lapinkielinen sana haapapuulle. Myös muita yleisesti suosittuja aiheita ehdotettiin vaakunaan, kuten esimerkiksi aseita, suksia ja Pohjantähteä.
Voittajaksi selviytyi Gustaf von Numers, joka jätti useita ehdotuksia. Voittoisan vaakunan kilpi on halkoinen ja turkiskorokatkoinen hopea-punainen. Turkiskoro viittaa pirkkalaisten entisen mahtavuuden perustaan, turkiskauppaan.
Vaakuna on keskeinen tunnus, joka määrittää muun muassa Pirkkalan kunnan visuaalista ilmettä. Minkä värinen mahtaisi kunnan uusi toimitilatalo Suupalla olla, jos jokin muista vaihtoehdoista olisi voittanut vaakunakilpailun?
Alun perin ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää vaakunaa. Kunnat saivat oikeuden vaakunaan 8. huhtikuuta 1949 annetulla lailla kunnanvaakunoista. Lain säätämistä seuranneiden 20 vuoden aikana sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan kaikille Suomen kunnille, yhteensä 466 vaakunaa.
Viisikymmentäluku oli voimakkaan kehityksen aikaa
Suomi kaupungistui, teollistui ja vaurastui ripeää tahtia 1950-luvulla. Pula-ajasta siirryttiin melko nopeasti kulutusyhteiskuntaan. Kodinkoneet alkoivat yleistyä, tosin esimerkiksi jääkaappien ja pölynimurien tarpeellisuutta epäiltiin. Tanssilavakulttuuri kukoisti ja populaarikulttuuri kehittyi. Uutuuksia olivat Coca-Cola, purukumi, rock and roll, transistoriradio ja televisio.
Karjalaisen siirtoväen ja suurten ikäluokkien myötä väkimäärä kasvoi. Suomen väkiluku kasvoi 1950-luvulla neljästä miljoonasta lähes neljään ja puoleen miljoonaan. Uutta peltoa raivattiin korvaamaan sodassa menetetty peltomaa.
Väestön koulutustaso oli melko alhainen, 93 prosenttia oli suorittanut korkeintaan kansakoulun, keskikoulun oli suorittanut 4,5 prosenttia ja ylioppilastutkinnon 2,5 prosenttia.
Niin kutsutun hyvinvointiyhteiskunnan laajamittainen rakentaminen alkoi 1950-luvulla.
Hallinto
Kuntaan perustettiin 1950-luvulla kunnanjohtajan virka ja samalla kunnansihteerin virka lakkasi. Ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi valittiin äänestyksellä syksyllä 1954 Ensio Lehtinen, joka oli tuolloin Suomen nuorin kunnanjohtaja. Hän hoiti virkaa yli 30 vuotta.
Kunnan laajentuneet tehtävät edellyttivät kunnantoimiston organisaation muuttamista 1950-luvun puolivälissä, jolloin se jaettiin keskus-, taksoitus-, sosiaali- ja rakennustoimistoihin. Kunnantoimiston nimi muuttui vuonna 1958 kunnanvirastoksi. Taksoitustoimisto lakkautettiin vuonna 1959.
Pirkkalan väkiluku kaksinkertaistui 1940-luvun puolivälistä 1950-luvun puoliväliin. Vuonna 1954 asukkaita oli jo yli 5000. Pirkkalan verotettava tulomäärä asukasta kohti oli 1950-luvulla toiseksi korkein maaseutupaikkakunnista. Syynä oli se, että Pirkkalassa asui paljon Tampereella työssä käyvää ammattityöväkeä.
Vaikka veronmaksajien määrä kasvoi, ei kunnan taloudellinen tilanne ollut 1950-luvun puolivälissä hyvä. Taloussuunnittelun avulla pyrittiin ennakoimaan kunnallistalouden kehitystä aiempaa paremmin.
Kunnan palvelut
Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät laajenivat voimakkaasti 1950-luvulla. Vuonna 1953 Pirkkalassa perustettiin ensimmäinen sosiaalitoimen virka ja muutamaa vuotta myöhemmin sosiaalitarkkaajan virka.
Kuntaan rakennettiin 1950-luvulla kunnalliskoti, jossa oli yleinen osasto vanhuksille, sairasosasto ja yksi mielisairaspaikka. Asukkaat olivat velvollisia tekemään kykyjensä ja voimiensa mukaisia töitä, joskus jopa sijaistamaan henkilökuntaa! Työstä maksettiin niin sanottuja ahkeruusrahoja. Vihanneksia ja marjoja alettiin saada laitoksen omasta puutarhasta. Kunnalliskodin nimi muuttui vanhainkodiksi vuonna 1958 ja sitä laajennettiin jo vuonna 1959 (kuva alla).
Kun asukasluku ylitti 4000 perustettiin vuonna 1952 toinen terveyssisaren toimi. Toinen kätilö aloitti vuonna 1956.
Oma kunnanlääkäri kuntaan saatiin vihdoin vuoden 1956 lopussa, jolloin virkaan valittiin Sakari Laukkanen. Kunnanlääkäri hoiti neuvola-, koulu- ja kunnalliskodin lääkärin tehtävät. Lääkärille valmistui vuonna 1958 talo, jossa sijaitsivat vastaanottotilat ja asunto.
Kouluhammaslääkärin virka lakkautettiin vuonna 1957, mutta tilalle palkattiin hammaslääkäri Sirkka Laukkanen, joka teki sopimuksen mukaan myös kouluhammaslääkärin työtä.
Vuodesta 1951 Pirkkalassa toimi sivutoiminen terveydenhoidontarkastaja, jonka tehtäviin kuului asunto- ja elintarvikevalvonta.
Killoon syntyi päiväkoti vuonna 1950 Valmetin aloitteesta. Sitä ylläpiti Killon omakotiyhdistys. Kunta maksoi noin puolet kustannuksista.
Kesä 1955 Killon seimessä.
Kouluissa koettiin 1950-luvulla oppilastulva. Nuolialan uusi tilava kivinen koulutalo valmistui vuonna 1950, mutta oppilaita jouduttiin silti pitämään tilanpuutteen takia vuoroluvussa. Naistenmatkalla koulua ryhdyttiin käymään kunnan ostamassa Tommyla-nimisessä talossa 1953–54.Kirkonpiirin kivinen koulutalo valmistui vuonna 1957, ja toiviolaiset saivat oman koulun seuraavana vuonna.
Opettaja Aino Raivion 1.–2. luokka Toivion koulussa vuonna 1959.
Vuonna 1952 käynnistyi Nuolialassa uusi kaksivuotinen ammatillinen päiväjatkokoulu, jonne perustettiin mm. kotitalousopettajan ja metallitöiden opettajien virat. Vuonna 1954 perustettiin liikelinja. Pirkkala oli yksi kunnista, jotka kokeilivat ja kehittivät opetusta. Uusi kansakoululaki annettiin vuonna 1957. Sen mukaan kansakoulua seuraa kaksivuotinen kansalaiskoulu, jonka edeltäjä tämä ammatillinen jatkokoulu oli.
Pirkkalasta pyrki vuosi vuodelta enemmän oppilaita Tampereen oppikouluihin. Vuonna 1956 Tampereella kävi 150 alle 16-vuotiasta pirkkalalaista. Pirkkala halusi 1950-luvun loppupuolella tarjota mahdollisuuden keskikoulututkinnon suorittamiseen kotikunnassa, mutta lupaa ei herunut valtioneuvostolta. Kunta käytti hyväkseen vuoden 1958 kansakouluasetuksen kehittämismahdollisuutta, ja ryhtyi suunnittelemaan 9-vuotista kansakoulua.
Pirkkala ajoi myös aktiivisesti Pirkanmaan kuntien yhteistä ammattikouluhanketta, jonka perustava kokous pidettiin vuonna 1959.
Paikkakuntalaisten kiinnostusta lukemista ja kirjallisuutta kohtaan ryhdyttiin herättämään aikaisempaa tehokkaammin 1950-luvulla. Vuonna 1950 lainaajia oli vain 7 prosenttia kuntalaisista. Kävipä Väinö Linnakin lukemassa otteita Tuntemattomasta sotilaasta Nuolialan koululla vuonna 1955. Toivioon perustettiin piirikirjasto, ja Suupalla kokeiltiin lainausasemaa.
Vapaa-ajan tiloista rakennettiin ensimmäisenä urheilukentät.
Elinkeinoelämä
Vuonna 1950 noin 20 prosenttia väestöstä sai elinkeinonsa maataloudesta ja 61 prosenttia teollisuudesta. Kaupan, liikenteen ja palvelujen osuudet olivat pieniä. Pienteollisuus alkoi kehittyä, vaikka suurin osa kuntalaisten teollisista työpaikoista olikin Tampereella. Pienteollisuus alkoi vaatimattomissa puitteissa omakotitalojen alakerroissa ja maatilojen piharakennuksissa.
Tampereen talousalueella alkoi seutukaavoituksen suunnittelu 1950-luvulla. Myös Pirkkala osallistui ja havahtui siihen, että kuntaan olisi yritettävä saada teollisuutta. Kuntasuunnittelu aloitettiin vuonna 1955.
Työttömien määrä vaihteli 1950-luvulla huomattavasti. Työllisyystöinä kunnostettiin teitä, kunnan kiinteistöjä ja vapaa-ajan alueita sekä rakennettiin katuvalaistusta ja palokaivoja.
Maatalouden koneistuminen jatkui, erityisesti traktorien määrä lisääntyi. Leikkuupuimurien valtakausi alkoi vuosikymmenen lopulla.
Olavi ja Vieno Vesalan Massey Ferguson. Kuva on 1950-luvun lopulta Veikko Hahmon sukualbumista.
Kauppojen määrä kasvoi. Monet liikkeet alkoivat omakotitaloissa omistajan tiloissa. Eri puolille kuntaa perustettiin myös kioskeja, jotka olivat auki kauppoja pitempään ja myös sunnuntaisin.
Kunnassa ei ollut ollut omaa pankkia sitten 1930-luvun, mutta vuonna 1958 Tampereen seudun osuuskassa aloitti pankkitoiminnan kunnanviraston vuokratiloissa.
Liikenne ja yhteydet
Tiet olivat sodan jälkeen kauan huonossa kunnossa, mikä vaikeutti liikkumista ja aiheutti onnettomuuksia. Teiden ja siltojen kunnostaminen ja rakentaminen tehtiin osittain työttömien tekeminä varatöinä. Kunta avusti kyläteiden kunnossapitoa myös avustuksilla.
Toivion ensimmäinen bussi vuonna 1954.
Auraus lisääntyi 1950-luvun alussa, kun kunta hankki lumiauroja. Tiet täytyi pitää liikennöitävässä kunnossa talvellakin maito- ja linja-autoliikenteen vuoksi. Katuvalaistusta oli vain harvoissa paikoissa.
Pirkkalan-Nokian tien suunnittelu aloitettiin 1950-luvulla, mutta vasta 1973 uusi liikenneyhteys Pyhäjärven yli valmistui Tampereen ohikulkutien ja Rajasalmen sillan myötä. Ennen tien valmistumista Pirkkalassa ei juuri ollut läpikulkuliikennettä.
Myös Tampereen lentokentän laajentamista länteen Pirkkalaan ryhdyttiin suunnittelemaan. Pirkkalassa suunnitelmaa vastustettiin yksimielisesti, sillä Toiviosta ja Killosta olisi jouduttu purkamaan taloja, ja jäljelle jääviä olisi melu häirinnyt.
Postiasema saatiin Killoon vuonna 1950 ja postipysäkki Toivioon vuonna 1953.
Pirkkalan puhelinlaitos myytiin Tampereen puhelinosuuskunnalle 1950-luvun alussa.
Asutus
Sodan jälkeen Pirkkalasta muodostui nopeasti omakotivaltainen kunta, jossa asutus keskittyi hyvin järjestetyille ja kaavoitetuille alueille. Rintamamiesten ja muiden maansaantiin oikeutettujen asutustoiminta alkoi 1940-luvun lopulla, jolloin Toivion rakennustyöt käynnistyivät. Kunta rakensi Toivion yhteiset alueet ja tie tehtiin talkoilla.
Kunta osti Kyöstin tilan vuonna 1949 ja alkoi myydä sieltä asutustontteja. Osto oli kunnan ensimmäinen suuri maakauppa. Niin sanotut Arava-järjestelmän mukaiset lainat tulivat käyttöön 1950-luvun alussa.
Kuntasuunnittelun alkaminen 1950-luvulla merkitsi vesihuollon suunnitelmallista järjestämistä. Myös lämmitysjärjestelmät alkoivat kehittyä nopeasti. Uuneja korvattiin öljykamiinoilla ja myöhemmin keskuslämmityksellä.
Vapaa-aika
Erilaisten vapaa-ajan yhdistysten määrä kasvoi 1950-luvulla nopeasti. Kuntaan perustettiin muun muassa SPR:n paikallisosasto, partioyhdistykset ja Pirkkala-seura, kun Hämeen lääninhallitus oli lähettänyt kuntiin kirjeen kotiseutuyhdistysten perustamiseksi. Uusia omakotiyhdistyksiä perustettiin aina kun asutus laajeni. Vuonna 1950 Pallo Pirkat ja Pinnistäjät yhdistyivät. Seuraavana vuonna seuran nimeksi tuli Pirkkalan Pirkat.
Pirkkalan ympärihiihto vuonna 1957.
Pirkkalan Pirkkojen hiihtokisat Pirkan Pirtillä vuonna 1957.
Kunta tuki taloudellisesti paikallisia yhdistyksiä.
Työttömyystöillä kunnostettiin monia urheilupaikkoja. Lastenojanvuoren hyppyrimäki valmistui vuonna 1954 (kuva alla).
Kunnan ensimmäisen normaalimittaisen pallokentän perustustyöt valmistuivat Killoon vuonna 1958, mutta kenttä kokonaisuudessaan vasta 1962.
Nuorisotyölautakunta aloitti Pirkkalassa vuonna 1955. Toiminta keskittyi kesäaikaan ja Kranstolpan leirintäalueella pidettyihin leireihin. Kesäisin palkattiin osa-aikainen nuoriso-, urheilu- ja raittiusohjaaja. Kunnassa toimi raittiuslautakunta, joka järjesti juhlia, leirejä ja elokuvaesityksiä sekä raittiuskilpakirjoituksia opettajayhdistyksen kanssa. Raittiustoiminta kokosi pääasiassa tyttöjä, kun taas nuoriso-ohjaajan toiminta tavoitti pojat.
Nuorisoseuralaiset 1950–60 -lukujen vaihteessa.
Lähteet
Wikipedia, Pitkin poikin Pirkkalaa, Marjaana Kytölinna: Pirkkalan kunnan terveydenhuollon historiaa, Pirkkalan kunnan arkistokirjoitelmat, Jussi Eskola: Kunnallisen liikunta- ja nuorisotyön historiaa Pirkkalassa 1938–2004, Pro gradu -tutkielma 2010