Pirkkala 1960-luvulla
Kuukauden kuva
Pirkkala kehitti edelläkävijänä koulu-uudistusta
Pirkkalan koululaitos oli edelläkävijä suomalaisessa koulu-uudistuksessa 1960-luvulla. Kunnassa kokeiltiin uutta järjestelmää, uusia menetelmiä ja sisältöjä. Kansakouluun liitetty kunnallinen keskikoulu oli ensimmäinen askel kohti uutta yhtenäiskoulujärjestelmää. Kokeilukeskikoulun perustaminen vaikutti siihen, että Pirkkalassa myös jatkossa suoritettiin koulukokeiluja. Valtuusto päätti toukokuussa 1967, että koulukokeilua laajennetaan yhdistämällä asteittain kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdeksänvuotisen peruskoulun yläasteeksi. Lukuvuonna 1969–70 peruskoulu toimi ensimmäistä vuotta täydellisenä. Peruskoulukokeilun lisäksi käynnistyi vuonna 1967 Pirkkalan apukoulu.
Vasemmalla opettaja Eira Kauppisen luokka Nuolialan koulussa 1960-luvulla ja oikealla Kurikankulman koulun ekaluokkalaisia syksyllä 2020.
Kuusikymmentälukua leimasivat suuret murrokset
Suomessa 1960-lukua leimasivat suuret murrokset. Maa kehittyi maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusmaaksi. Maaseudulla koettu työttömyys aiheutti muuttoaallon Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Maaseudun asukaskanta vanhentui ja monet palvelut menettivät asiakkaita.
Vuosikymmenen aikana koettiin nuoren suuren ikäluokan kapina vallitsevaa järjestelmää vastaan; vasemmistoradikalismi, opiskelijaliike ja hippiliike.
Suomessa vallitsi koko vuosikymmenen niin sanottu Kekkosen aika ja YYA eli ”sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta” Neuvostoliiton kanssa.
Koko kansaa koskettavia sosiaalipoliittisia uudistuksia olivat mm. peruskoululaki, lääkärikulujen korvaaminen sairausvakuutuksesta, perhe-eläkkeet, yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkkeet sekä uusi vapaamielisempi alkoholilaki.
Suomalaisten koulutustaso nousi 1960-luvulla, mutta se oli yhä alhainen. Käytössä oli kansa- ja oppikoulujen muodostama rinnakkaiskoulujärjestelmä.
Kirjallisuudessa, elokuvassa ja taiteessa näkyi uusia ilmiöitä ja tabujen rikkomisia. Televisio yleistyi vauhdilla.
Vuoden 1969 lopussa Suomen väkiluku oli noin 4,7 miljoonaa.
Hallinto
Pirkkalan väkiluku saavutti 6000 asukkaan rajan vuonna 1969. Siirtolaisuus yleistyi 1960-luvulla. Silloin Pirkkalastakin lähti ihmisiä Ruotsiin paremman elintason perässä. Muuttoliikkeen vuoksi Pirkkalassa oli nuorimpia ikäluokkia selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin, vaikka eläkeläisten osuus väestöstä kasvoikin.
Vuonna 1961 hyväksyttiin uusi kunnanviraston johtosääntö, jonka mukaan virastoon kuului neljä toimistoa. Uutena toimistona aloitti keskus-, sosiaali- ja rakennustoimiston lisäksi nuorisotoimisto.
Kuntakeskus 1960-luvulla.
Valtuusto hyväksyi kuntasuunnitelman vuonna 1960, ja kaavoitus alkoi kehittyä. Kuntasuunnittelun myötä alkoi myös vesihuollon suunnitelmallinen järjestäminen. Vesi- ja viemärijohdot pyrittiin saamaan suurimmille asuinalueille yhtenäisesti kuntoon. Kunnan vesilaitoksen toiminta alkoi vuonna 1961. Vedenhankinnassa oli kuitenkin vaikeuksia. Yhteistyötä tehtiin ensin Tampereen ja sitten Lempäälän kanssa. Myös jätehuollon järjestäminen alkoi 1960-luvulla.
Pirkkalan liittämisestä Tampereen kaupunkiin keskusteltiin. Pirkkalassa kuntaliitosta vastustettiin varsin yksimielisesti, valtuuston lääninhallitukselle kuntauudistuksesta antaman lausunnon mukaisesti ”jyrkästi ja ehdottomasti”.
Vuonna 1964 valmistui vihdoin uusi kunnantalo aiemman kunnantalon viereen samalle tontille (kuvassa). Sen yhteyteen valmistui myös ajanmukainen paloasema.
Kunnan palvelut
Asukasluvun kasvu merkitsi kunnan työntekijämäärän kasvua ja kunnan palveluksessa olevien henkilöryhmien monipuolistumista. Viranhaltijoista suurin osa oli 1970-luvun alkuun asti koululaitoksen palveluksessa. Kunnantoimisto oli toiseksi suurin työpaikka. Terveydenhoitohenkilökunnan määrä oli ennen vuonna 1972 säädettyä kansanterveyslakia pieni, mutta kasvoi sen jälkeen huomattavasti.
Koulujen rakentaminen ja kunnostaminen jatkuivat 1960- ja 1970-luvuilla.
Kunnanvaltuusto päätti vuonna 1960 yhdeksännen luokan perustamisesta kansakouluun. Se oli kerhomuotoinen ja vapaaehtoinen.
Vuonna 1958 kansakouluasetus antoi mahdollisuuden koulukokeilun järjestämiseen, johon Pirkkalassa tartuttiin. Kansakouluun liitetty kunnallinen keskikoulu oli ensimmäinen askel kohti uutta yhtenäiskoulujärjestelmää. Enää ei tarvinnut lähteä Tampereelle oppikouluun.
Nuolialan jatkokoululaisia ja opettaja Unto Jaatinen.
Kansalaiskoulu ja keskikoulu tarvitsivat omat tilat, joita ryhdyttiin suunnittelemaan. Keskuskoulu valmistui vuonna 1968, jolloin sinne muutti kokeiluperuskoulun yläaste.
Kokeilukeskikoulun perustaminen vaikutti siihen, että Pirkkalassa myös jatkossa suoritettiin koulukokeiluja. Valtuusto päätti toukokuussa 1967, että koulukokeilua laajennetaan yhdistämällä asteittain kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdeksänvuotisen peruskoulun yläasteeksi. Lukuvuonna 1969-70 peruskoulu toimi ensimmäistä vuotta täydellisenä.
Peruskoulukokeilun lisäksi käynnistyi vuonna 1967 Pirkkalan apukoulu.
Pirkkalan koululaitos oli edelläkävijä suomalaisessa koulu-uudistuksessa. Kunnassa kokeiltiin uutta järjestelmää, uusia menetelmiä ja sisältöjä. Kokeilutyö teki Pirkkalaa tunnetuksi.
Pirkkalaan haluttiin myös oma lukio. Ensimmäisen kerran lupaa haettiin valtioneuvostolta vuonna 1969, jolloin sitä ei kuitenkaan myönnetty.
Kulttuuritoiminnan kehittämisessä otettiin merkittäviä edistysaskelia 1960-luvulla, kun voimaan tulivat uusi kirjastolaki ja laki kansalais- ja työväenopistojen valtionavusta.
Ripeästi kehittyvässä kunnassa haluttiin tarjota opiskelumahdollisuuksia myös aikuisväestölle. Pirkkalan kansalaisopisto käynnistyi syksyllä 1966. Kuntalaiset suhtautuivat kansalaisopistoon innostuneesti, ja opiskelijamäärät kohosivat nopeasti.
Anian koulu lakkautettiin vuonna 1969 oppilaspulan vuoksi, ja oppilaat siirrettiin Kirkonpiirin kouluun.
Kirjastolaitoksen muodostivat 1960-luvun alussa pääkirjasto sekä Anian, Hyrsingin, Kirkonkylän ja Toivion sivukirjastot. Kirjastolaitokselle oli ominaista jatkuva tilanahtaus. Vuonna 1967 pääkirjasto muutti Nuolialasta Suupalle Osuuspankin tiloihin ja Nuolialaan perustettiin uusi sivukirjasto.
Killon päiväkodin toimintamallin pohjalta ryhdyttiin vuonna 1968 suunnittelemaan uutta päiväkotia Turrin ja Lepomoision alueille. Kunta sitoutui kunnostamaan Kyöstin tilan päärakennuksen päiväkotia varten, ja asukkaat perustivat päiväkotiyhdistyksen ylläpitämään sitä.
Kunnan kodinhoitajat auttoivat pääasiassa monilapsisia perheitä, joissa vanhemmat sairastivat.
Terveydenhoidossa Pirkkalalla oli yhteistoimintaa muiden kuntien kanssa. Pirkkala varasi paikkoja keskussairaalasta ja mielisairaalasta.
Vuonna 1968 kunnallinen hammashoito laajeni alle kouluikäisiin.
Vajaamielishuoltoa tarvitsevia oli Pirkkalassa 1960-luvun taitteessa noin 20 henkilöä. Enemmistö heistä oli kotihoidossa, mutta vuosikymmenen loppua kohden laitoshoito yleistyi. Pirkkala liittyi Ylisen vajaamielislaitoksen kuntainliittoon vuonna 1963.
Elinkeinoelämä
Pirkkalan työpaikkaomavaraisuus oli läänin pienin. Vuonna 1960 Tampereella kävi töissä 1575 pirkkalalaista. Heidän osuutensa ammatissa toimivasta väestöstä oli 62 %.
Pirve Oy aloitti vuonna 1960 virvoitusjuomien, muun muassa Coca-Colan, pullotuksen vanhalla sahan teollisuusalueella, jossa Pyhäjärven Saha oli lopettanut toimintansa 1950-luvulla. Pirkkala n teollisuus keskittyi Partolan ympärille.
Pereen kaupan henkilökuntaa vuonna 1961.
Kunta pyrki hankkimaan teollisuusyrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja Pirkkalaan. Pirkkalan pienteollisuustalo Huovissa valmistui vuonna 1968. Sen ympärille alkoi kehittyä Huovin teollisuusalue.
Vuonna 1960 tuli voimaan työllisyyslaki, joka merkitsi työllisyysasioiden hoidon siirtymistä kunnalta valtion hoidettavaksi.
Tampereen Säästöpankki rakensi oman toimitalon Pirkkalaan vuonna 1963.
Neito-lehmä synnytti viitosvasikat Eino ja Leena Naskalin tilalla Pirkkalassa elokuussa 1960.
Liikenne ja yhteydet
Laaja teiden valaistus alkoi 1960-luvulla, ensin kuntakeskuksen ympäristöön sekä eri asutusalueille ja tärkeimmille teille. Aikaisemmin vain harvoissa paikoissa oli katuvaloja.
Kunnan rakennustoimisto rakensi rakennuskaavatiet uusille alueille, mutta peri asukkailta maksun niistä. Lisäksi kunta rakensi kunnanteitä.
Linja-autoliikenteen vähittäinen supistuminen alkoi 1960-luvulla, kun henkilöautojen määrä alkoi nopeasti kohota autojen maahantuonnin vapautuessa rajoituksista. Autojen määrä asukaslukuun nähden oli vuonna 1969 Pirkkalassa Hämeen läänin toiseksi korkein.
Toivion nuorisoa poseeraa vuonna 1961 vuoden 1938 Plymouthin päällä.
Valtioneuvosto päätti vuonna 1964, että Härmälän lentokentän suuremmasta laajentamisesta luovutaan. Ratkaisuksi tuli, että Tampereelle rakennetaan kokonaan uusi lentokenttä, joka sijoitetaan Pirkkalan eteläosaan metsäalueelle. Muina mahdollisina sijoituspaikkoina tutkittiin muun muassa Ylöjärveä. Valtioneuvosto teki vuonna 1969 periaatepäätöksen, jonka mukaan lentokentän sijoituspaikka on Sorkkalan kylä.
Pirkkalan kaikki postit muuttuivat postiasema I:ksi 1960-luvun alussa. Suupan postiasema I aloitti toimintansa vuonna 1963.
Puhelimien määrä lisääntyi huomattavasti 1960-luvulta lähtien, ja puhelimesta tuli lähes joka kodin tärkeä yhteydenpitoväline.
Pirkkala-seura alkoi julkaista harrastajavoimin tehtyä Pirkkalainen-lehteä vuonna 1961. Tamperelaiset lehdet eivät olleet riittävästi käsitelleet kunnan asioita. Eritoten oltiin tyytymättömiä kirjoituksiin kuntaliitos- ja lentokenttäasioissa. Aluksi lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa, vuodesta 1966 alkaen 11 kertaa vuodessa.
Asutus
Kyöstin alueelle oli valmistunut rakennuskaava ja vesihuolto- ja katusuunnitelma. Tonttien myynti Kyöstin mailta Lepomoisiosta jatkuin vuonna 1960, Huovista 1961 ja Turrista, joksi Kyöstin pohjoisosa nimettiin, 1964. Sääksjärven rannalle rakennettiin muutamia uusia taloja, joihin ensimmäisen muutti näyttelijä Veikko Sinisalo vuonna 1961.
Omakotitalojen ohella alkoi 1960-luvulla kerros- ja rivitalojen rakentaminen. Niitä alkoi nousta aluksi Naistenmatkalle ja Loukonlahteen ja myöhemmin myös Kyöstille ja muille uusille alueille.
Vapaa-aika
Urheilukenttiä kunnostettiin 1960-luvulla ja rakennettiin valaistuslaitteita ja huoltorakennuksia.
Kunnan yleiseksi virkistysalueeksi ostettiin osa Reipin tilasta vuonna 1969.
Lentopallossa Pirkkalan Viri kuului Suomen kärkeen. Pirkkalaan tuli mm. miesten SM-pronssia vuosina 1963 ja 1968 sekä naisten TUL:n mestaruus vuonna 1967. Lentopallon vilkkaaseen harrastustoimintaan vaikutti mm. Valmet, joka tuki harrastusta.
Pirkkalan Hiihtäjät perustettiin vuonna 1967. Sen ohjelmaan kuuluivat myös pyöräily, suunnistus ja hiihtosuunnistus.
Haikan urheilijapoikia 1960-luvulla.
Kailajärven painonnostajaveljekset Jaakko, Jorma ja Jouni edustivat Suomea lukuisissa arvokisoissa.
1960-luvulla omat omakotiyhdistyksensä saivat Suuppa-Kyösti vuonna 1965 ja Turri sekä Sankila vuonna 1966. Lions Club Pirkkala aloitti vuonna 1964 ja Pirkkalan Sotaveteraanit vuonna 1966. Pirkkalan reserviupseerit ja reservialiupseerit perustivat yhdistyksensä vuonna 1967. Vuonna 1968 perustettiin Pirkkalan eläkeläiset, josta erosi myöhemmin Pirkkalan eläkkeensaajat.
Yhdistetty nuorisotyö- ja urheilulautakunta aloitti vuonna 1961. Se järjesti kilpailuja, toimintaa ja kursseja yhdessä järjestöjen kanssa. Raittiustoiminta liittyi 1960-luvulta lähtien muuhun nuorisotoimintaan.
Lehti-ilmoitus naisille vuonna 1967.
Lähteet
Wikipedia, Pitkin poikin Pirkkalaa, Marjaana Kytölinna: Pirkkalan kunnan terveydenhuollon historiaa, Pirkkalan kunnan arkistokirjoitelmat, Jussi Eskola: Kunnallisen liikunta- ja nuorisotyön historiaa Pirkkalassa 1938–2004, Pro gradu -tutkielma 2010