Galleria 2: Auli Oksman, Mirjami Tölli, Reetta Niemi-Pynttäri: Olevainen

Olevainen, jonka salaisuuksia ovat filosofit pohtineet jo antiikin ajoista lähtien: todellisuutta, kaikkeutta, olemassa olevaa, ei-olevaa. Onko todellisuus muutosta vai muuttumattomuutta?

Mitä jää jäljelle, kun jäljelle jää vain olennainen? Tutkimme töissämme olemista, miten sen koemme. Joskus oleminen on ainoa vaihtoehto olla olemassa. Niin kuin olemassaolokin se on yksilöllinen kokemus. Kuinka säilyttää oleminen vaikka olisi kuinka paljon tekemistä, kun olemassaolo ei ole riippuvainen suorittamisesta tai jostakusta toisesta?

Mielikuvitus antaa kyvyn nähdä, mitä ei oikeasti ole olemassa. Pystymme kuvittelemaan, millaista olisi olla joku toinen, tai mitä tai millaisia me voisimme olla.

Auli Oksman (1971) opiskelee Kankaanpään taidekoulussa kolmatta vuotta. Auli pohtii, voisiko taide olla hänelle omien kysymystensä substanssia. Hän on 4-vuotiaasta lähtien kysynyt itseltään, kuka minä olen. Kun hänellä herää kysymys, hän haluaa taiteellisessa prosessissaan kuunnella tarkasti. Kuunteleminen ja kuuleminen ovat hänelle olennaista, hän pohtii, onko kuunteleminen vähentymässä. Hän toivoisi oppivansa kuuntelemaan ja kuulemaan äitiytensä lisäksi Auli-minänä, ja vielä nimestäkin riisuttuna.

Mirjami Tölli (1982) on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta keväällä 2018. Hän työskentelee pääasiassa veistosten ja installaatioiden parissa, mutta myös maalaaminen kulkee rinnalla. Hänen taiteensa lähtökohdat ovat mielenmaisemissa, ympäröivässä luonnossa ja arkisessa olemisessa. Hän työskentelee pysäyttämällä ajatuksen konkreettiseksi muodoksi tai kuvaksi ja antamalla alitajunnalle vapaat kädet löytää jotain piilossa olevaa. Työskentelyprosessin edetessä vasta paljastuu jotain, josta hän ei tiennyt, mutta joka oli olemassa.

Reetta Niemi-Pynttäri (1967) opiskelee Kankaanpään Taidekoulussa kolmannella vuosikurssilla. Hän on suuntautunut pääasiassa maalaustaiteeseen. Reetan maalaustapa on meditatiivinen. Hän aloittaa ohuilla värikerroksilla ja antaa värien ja sattumien ”puhua” itselleen. Teoksissaan hän tuo esiin tunnelmia, muotoja ja hahmoja, jotka haluavat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Reetalle maalaaminen on vuoropuhelua oman sisimmän kanssa, mutta myös eräänlainen rukoilemisen muoto, yhteyden muodostamista Maailmankaikkeuteen.  Hänelle tärkeää ei ole omien ajatusten ja tunteiden esiintuomien vaan herättää katsojassa tunteita sekä muisti- ja mielikuvia.